Mangapaja

”MANGAPAJA!”

YHTEISÖTAIDEPROJEKTI

Projektimme aloitus

Muistamme meille heti alusta alkaen tärkeän kysymyksen olleen, että missä ikäryhmässä haluamme työskennellä projektimme ajan. Meille kuitenkin se oli helppo valinta: Nuoret. Halusimme suunnata projektimme lukio/ammattikoulu ja yläaste ikäisten joukkoon. Tämän jälkeen mietimme missä olisi mukava toteuttaa jonkinlainen projekti. Aluksi suunnitelma oli lähteä pois Hyvinkäältä ja mennä Hämeenlinnaan, mutta loppujen lopuksi päädyimme suunnittelemaan tekemistä omaan oppilaitokseemme Hyriaan.

Projektin sisällön suunnittelu oli hauskaa, kun saisimme tehdä melkeinpä mitä vain! Mietimme vaihtoehtoina jonkinlaista maalailua, kirjoittelua, kasvomaalausta, arvontaa, tarinapajaa yms. Emme kuitenkaan olleet kovin innostuneita ideoistamme ja miettiminen jatkui. Tahdoimme toteuttaa jotain mihin ihmisten olisi helppo tulla mukaan ja johon olisi hauska osallistua. Koulussa saimme kerran tehtäväksemme rakentaa erilaisista sanoista runoja, ja koska pidimme siitä, päätimme hyödyntää ideaa, mutta omalla tavallamme. Päädyimme luomaan pajan, jossa samalla idealla mangakuvaruuduista voisi rakentaa oman pikku sarjakuvansa. Ajattelimme, että sarjakuvat olisivat hauska ja houkuttava aihe kaikenlaisille nuorille. Idea innosti meitäkin kovasti!

Tavoitteeksi asetimme sen, että haluamme luoda yhteisöllisyyttä opiskelijoiden ja henkilökunnan kesken. Halusimme antaa kaikille pienen tauon arjesta hauskan projektin parissa, jossa sinä saat itse päättää mitä tapahtuu! Kaiken innostuksen ja suunnittelun keskellä kuitenkin painoi muutama huoli; Mitä jos kukaan ei uskaltaisi tulla pajallemme? Pysyisivätkö paperista leikatut ruudut ehjinä?  Onnistuisimmeko tavoitteessamme?

Seuraavaksi meidän piti miettiä mitä välineitä käytämme ja että mistä hankimme ne.

Tarvitsevat mangaruudut päätimme kierrättää omista mangakirjoistamme. Välineiden hankkiminen olikin helppo osuus, sillä saimme lähes kaiken tarvittavan koulun varastoista; Pöydät, pahvi ja maalit kylttiä varten, kartongit sarjakuvapohjiksi, sakset, teipit ruutujen kiinnitykseen ja kamera dokumentoimiseen. Tarvikelistamme alkoi olla koossa, mutta edelleen meidän piti miettiä, miten pidämme paperi ruudut ehjinä. Päätimme päällystää ne kontaktimuovilla, jonka hankimme itse.

Projektin valmistelu & toteutus

Projektimme työstäminen alkoi sillä, että keräsimme leikeltävät mangakirjat kotoamme yhteen. Kummatkin meistä selasivat kirjoja läpi ja valitsimme parhaimmat ruudut, jotka leikkasimme. Kävimme läpi monen monta kirjaa, valikoimme satoja kuvaruutuja. Kuvaruudut leikattuamme, oli aika muovittaa ne. Muovittaminen oli vaivalloista, mutta sen arvoista. Jouduimme myös ostamaan uutta muovia pariin otteeseen. Päädyimme saamaan valmiiksi pari sataa leikattua, ja muovitettua ruutua. Sitten meiltä puuttui enää pohjat ja kyltti. Toinen meistä rakensi kylttiä, ja toinen teki esimerkki sarjakuvia. Kylttimme tulimme maalaamaan koululle, samalla tutustuimme koulun aulaan, koska siihen aioimme pystyttää kojumme. Pohjatkin leikkasimme koululla valmiiksi. Kaikki alkoi olla valmista ensimmäistä pajapäivää varten.

Ensimmäinen työpäivä!

Paljon kierrätystä.

Muovitusta.

Nekon piirtämä mangahahmo luonnosvaiheessa.

Värikästä!

Kyltin maalaaja.

Ensimmäinen pajapäivä

Tulimme koululle yhdeksään ja aloimme pystyttämään pajaa. Pajan saatuamme kokoon, ripustimme esille esimerkkityöt ja istuimme odottamaan väkeä. Pian alkoikin aula täyttyä, sillä henkilökunta alkoi myös pitää jotain omaa infotilaisuutta aulassa. He huomasivat pajamme, sekä pienet maskottimme ja kiinnostuivat heti. Saimme pian henkilökunnan jäsenien tekemänä monta sarjakuvaa valmiiksi. Otimme kuvat töistä tekijöiden kasvojen edessä, ja laitoimme työt esille niiltä, jotka jättivät työnsä meille. Opiskelijoita ei paljoa näkynyt tänä päivänä, vaikka yritimme mainostaa kojuamme heille.

Neko poseeraa pajalla.

Matkassa pikku maskotteja!

Tekemisen meininkiä.

Ensimmäinen valmis sarjakuva!

Tuotoksia seinällä.

Toinen pajapäivä

Tulimme pitämään pajaa kymmenestä alkaen. Ripustimme taas kaiken valmiiksi esille ja aloimme odottaa tulijoita. Päivä kului aika hitaasti, opiskelijat vain lipuivat ohitsemme. Tylsyys alkoi tuntua, kun jo kaksi tuntia istuttuamme, ei ollut luonamme käyneet ketään. Teimme muutaman sarjakuvan itsekin innostaaksemme ihmisiä tulemaan luoksemme, mutta kukaan ei tullut. Päivä jätti meidät hieman pettyneiksi.

Neko taas pajalla.

Tämän päivän maskotit.

Vicin manga sarjakuva

Ihme homo <3

Kolmas ja viimeinen pajapäivä

Tästä päivästä olimme innoissamme, sillä tiesimme, että oman alamme pääsykokeiden takia, aula olisi täynnä nuoria. Hälinän keskelle laitoimme taas kojumme pystyyn. Nuoret katselivat meitä ja kojuamme, mutta kukaan ei uskaltanut lähestyä meitä. Ujous oli vallannut hieman uusien ihmisten takia meidätkin, minkä vuoksi ääneen mainostus oli vaikeaa. Sitten luoksemme vaelsi yksi alallemme hakeva nuori, joka kiinnostui kojusta ja maskoteistamme. Hän teki pienen sarjakuvan meille, ja jäi vielä juttelemaan kanssamme. Sosiaalisesti päivä oli hyvä, mutta sarjakuvien kannalta aika iso pettymys. Saimme yhden teoksen, ja se tuntui suurelta määrältä, kun oli ollut viime kerrallakin niin hiljaista. Meidän piti pitää vielä neljäskin pajapäivä, mutta tulosten ollessa hieman kehnot, päätimme perua viimeisen pajapäivän.

Töitä ripustettuna esille.

Pöytä katettuna.

Viimeisen päivän maskotit.

OMG yksi tekijä!

Päivän ainoa tuotos :(

Koko projektin aikana syntyneet tuotokset

Itsearviointi

Projektin tavoitteemme ei täyttynyt uskomallamme tavalla. Emme saaneetkaan yhteyttä ikäsiimme nuoriin kuin olimme odottaneet. Sen sijaan, tavoitimme jotain muuta. Tavoitimme sen sijaan yhteyden koulumme henkilökuntaan.Tätä emme entuudestaan osanneet odottaa.

Nuoret, jotka olivat tavoite yhteisömme, eivät ottaneet pajaamme avosylin vastaan. He sen sijaan välttivät kojuamme ja katsekontaktiamme. He myös ignoorasivat kokonaan mainostuksemme. Vastakohtana tähän, henkilökunnan naisosasto innostui ideastamme kovasti! He mielellään tekivät jopa monta sarjakuvaa kerralla. Osa heistä jopa otti työt mukaansa! 

Suurimman ongelmanne olemmekin jo maininneet, ja se oli nuorten ihmisten kylmä vastaanotto.

Onnistumisia kuitenkin tässä kokemuksessa oli aika paljon! Saimme itse kokemusta projektin vetämisestä. Saimme myös paljon sosiaalista kanssakäymistä. Mukavinta oli saada mennä oman aikataulun mukaan. Teimme myös uusia kavereita projektin viimeisenä päivänä.

Opimme suomalaisten nuorten käyttäytymisestä taiteellista tekemistä kohtaan. Lisäksi opimme, että monelle sosiaalinen kanssakäyminen on aika vaikeaa.

Postitiivisena oppituntina oli ehdottomasti se, että vanhempiakin ihmisiä kiinnsotaa kovasti uudet asiat! 

Loppu ajatuksena on meillä se, että tämä oli hauska ja valaiseva kokemus. Pitäisimme samanlaisen pajan varmasti joskus uudestaan, mutta tällä kertaa paremassa sijainnissa.